Maantieteelliset ääriviivat ja sen sisäiset rajat ovat aikojen saatossa eläneet moninaisten historiallisten tapahtumien myötävaikutuksesta. Historialliset kartat kertovat tarinoita kansakuntamme vaiheista, poliittisista päätöksistä ja kulttuurisista yhteyksistä.
Vanhat kartat Suomesta ovat aikakauden peilejä, joiden kautta voi aistia vallitsevan ilmapiirin, diplomaattiset suhteet ja jopa taloudelliset intressit. Usein ne heijastavat ajan henkeä ja sen hetkisiä maailmankatsomuksia.
Kuka määrittää kartat?
Kartat muuttuvat. Rajat muuttuvat. Kansat vaihtuvat. Vaikka konfliktit ovat usein olleet näiden muutosten taustalla, on tärkeää korostaa, että karttojen muutokset eivät kerro vain näistä haastavista ajoista. Muutokset kertovat myös diplomatian voimasta, rauhanhetkistä, kaupankäynnistä ja kulttuurien kohtaamisesta.
Lisäksi on huomioitava, että teknologian ja tieteen kehittyessä karttojen tarkkuus ja yksityiskohtaisuus ovat parantuneet. Alkuperäiset kartat perustuivat usein merimiesten havaintoihin ja kaukaisiin kertomuksiin, mutta ajan myötä ne ovat muuttuneet yhä tarkemmiksi ja informatiivisemmiksi.
Mekin pyrimme tarkkuuteen ja parhaaseen ajankohtaiseen tietoon karttojemme kanssa.
Suomen kartta viime jääkaudella
Jäätikön sulamisvesistä muodostui suuri jääjärvi, joka peitti suuren osan nykyisen Itämeren altaan alueesta. Tämä jääjärvi ylsi pohjoisessa nykyisen Suomenlahden etelärannikolle ja kattaisi myös suuren osan nykyistä Viron ja Latvian aluetta.
Sulavan jäätikön reuna-alueilla, erityisesti sen etelä- ja lounaispuolella, muodostui merkittäviä pohjavesiä sekä maastonmuotoja, kuten moreeniharjuja. Esimerkiksi Suomen tunnetuin harju, Salpausselkä, alkoi muodostua tämän ajanjakson loppupuolella.
Monet nykyisen Suomen joet ja jokilaaksot, kuten Oulujoki ja Kemijoki, saivat alkunsa kaudelta.
Aluksi jäätikön alta paljastuneet maat olivat karuja ja kasvillisuus oli niukkaa. Kuitenkin, kun jää vetäytyi yhä pohjoisemmaksi, alkoivat ensimmäiset kasvit, kuten jäkälät ja sammaleet, valloittaa maata. Myöhemmin, vaiheen loppupuolella, alueelle alkoi levitä varhaisia metsiä, joita dominoivat koivu ja mänty. Eläimistö: Alueelle alkoi myös saapua eläimiä, kun jäätikkö vetäytyi. Aluksi eläimistö koostui pääasiassa kylmän ilmaston lajeista, kuten poroista ja jääkauden jälkeisistä megafaunan lajeista.
Sitten ihminen muutti. Lue tarinoita esihistoriastamme.
“Eurooppa” (1595)
Tämä kartta, joka on suurennettu osio Abraham Orteliuksen vuonna 1595 luomasta Euroopan kartasta, keskittyy erityisesti Pohjois-Eurooppaan.
Ortelius, joka oli flaamilainen kartografi ja geografi, on tunnettu siitä, että hän julkaisi ensimmäisen modernin atlaksen: Theatrum Orbis Terrarum.
Tämän kartan avulla voimme nähdä, miten 16. vuosisadan lopun eurooppalaiset näkivät erityisesti Pohjois-Euroopan.
Kartta on huomattavan tarkka aikakaudelleen ja kuvaa paitsi maantieteellisiä piirteitä, myös poliittisia rajoja ja maakuntia sekä tärkeitä kaupunkeja.
Kartan merkitys ja konteksti:
Orteliuksen kartta ilmestyi renessanssin kulta-aikana, jolloin tieteellinen uteliaisuus ja löytöretkien aikakausi muuttivat käsitystä maailmasta nopeasti.
Suomi oli vielä eurooppalaisille tuntematonta ja kaukaista. Vaikka Ortelius oli tunnettu tarkasta työstään, hänen karttansa esittää Suomen karkeana ja epätarkkana muotona. Pohjoisen maantiedettä ei tunnettu yhtä hyvin kuin Keski- ja Länsi-Euroopan. Saatikka Etelä-Euroopan.
Suomen itäpuolella on Venäjä, joka on kuvattu suurena ja monimuotoisena alueena. Tämä asettaa Suomen eräänlaiseksi rajamaaksi Länsi-Euroopan ja idän mystisen ja valtavan Venäjän keisarikunnan välille.
Kartan virheet sekä estetiikka korostavat tätä erillisyyttä entisestään. Suomi on kuvattu kuin uloke, joka kurottautuu kohti itää.
Saaristomeri näyttää kuin askelkiviltä muuhun sivistyneeseen maailmaan.
Visuaalinen erottelu herättää mielenkiintoa ja kysymyksiä asemastamme Euroopassa, niin maantieteellisesti, kuin kulttuurisestikin.
Orteliuksen kartta ei vain kuvaa Suomen maantieteellistä muotoa, vaan se kertoo myös tarinan Suomesta – eräänlaisena rajamaana, joka on jatkuvasti tasapainotellut idän ja lännen, omaleimaisuuden ja ulkoisten vaikutteiden välillä.
Estetiikka:
Orteliuksen 1595 kartassa Suomi näyttäytyy kuin erillään oleva uloke Itämeren pohjukassa. Sen voisi nähdä kuvastan Suomen kulttuurisesta ja poliittisesta asemasta Euroopassa.
Kartan reunat on koristeltu yksityiskohtaisilla piirroksilla, jotka ovat tyypillisiä tälle aikakaudelle. Ne saattoivat kuvata esimerkiksi myyttisiä olentoja, tai laivoja matkoillaan
Värit ovat selkeitä ja voimakkaita, ja ne erottavat maat ja valtiot toisistaan. Tämän ajan kartat olivat usein käsinvärjättyjä, mikä tekee jokaisesta karttakappaleesta vielä uniikimman.
“Itämeren kartta” (1666)
Kartan merkitys ja konteksti
Jo vuosituhansien ajan Itämeri on toiminut kaupan ja kulttuurinvaihdon keskuksena.
Johannes van Loonin noin 1666 laatima “Oost Zee” antaa ainutlaatuisen katsauksen siihen, miten nämä varhaiset kauppaväylät ja alueet näyttäytyivät aikansa Euroopassa.
Kartta kuvastaa erityisesti Suomen tiiviitä kauppasuhteita Viroon, yhteyksiä, jotka ovat säilyneet vahvoina tähän päivään saakka. Helsingistä lähtee normaalina päivänä 11 autolauttaa Tallinnaan (Elokuu 2023). Kartta on kertomus meren syvästä merkityksestä.
Hansaliitto hallitsi Itämeren kauppaa ja määritteli suurimman osan sen kauppapolitiikasta useiden vuosisatojen ajan.
Suomi hyötyi merkittävästi liiton luomista kauppareiteistä ja -verkostoista.
Virolle, joka sijaitsee Suomenlahden etelärannalla, Suomi oli luonteva kauppakumppani. Tallinna (kartassa Revel) ja Helsinki, molempien maiden suuret satamat, ovat olleet toistensa kumppaneita jo vuosisatoja.
Nykyään tämä kauppakumppanuus on edelleen elossa ja vahvempi kuin koskaan. Päivittäiset autolautat, lainehtivat Helsingin ja Tallinnan välillä. Ja hyväosaisimmat liikkuvat omilla veneillään ketterästi. Veneet kuljettavat ihmisiä, tavaroita ja kulttuuria maiden välillä, vahvistaen kahden maan välistä siteitä.
Kartan estetiikka
Navigaatiota avustavat geometria (kuten kompassiruusut sekä kolmiomittauspisteet) dominoi karttaa.
Kartta myös korostaa rannikkoalueiden keskeistä asemaa kaupankäynnissä.
Kiinnitä huomiota saarien ja luotojen valtavaan määrään.
Van Loonin teos on paljon enemmän kuin vain historiallinen kartta. Se on kertomus Baltian yhteisestä historiasta ja perinnöstä, ja paikastamme siinä.
“Näyttämö Suomessa” (1742)
Georges-Louis Le Rouge, Ranskan kuninkaan maantieteilijä ja insinööri, tuotti 1742 vuonna mestariteostason kartan. Kartan alkuperäinen ranskalainen nimi on vapaasti käännettynä:
“Näyttämö Suomen kartalla: Ruotsalaisten ja moskovalaisten joukkojen liikkeiden ymmärtämiseksi”
(“Théâtre de la Guerre en Finlande: pour l’Intelligence des mouvements des troupes suédoises et moscovites”)
Kartan merkitys ja konteksti
1740-luvulla Pohjois-Euroopassa käytiin merkittäviä valtakeskusteluita, ja Ruotsin sekä Venäjän (tuolloin usein viitattu moskovalaisina) suhteet olivat kireällä.
Le Rougen kartta ei ollut pelkästään topografinen kuvaus Suomen maantieteestä, vaan myös strateginen työkalu.
Kartta tarjosi tarkat yksityiskohdat paitsi maaston piirteistä, myös linnoituksista, teistä ja asutuskeskuksista, mikä oli arvokasta tietoa sotilaallisessa konfliktissa. Se antoi arvokkaita vihjeitä siitä, minkälaista sotilaallista infrastruktuuria alueella saattaisi olla ja voisi käyttää.
Kartan estetiikka
Karttaan on merkitty joukkojen liikkeitä ja taisteluita.
Georges-Louis Le Rougen pramea kartografinen tyyli on selvästi havaittavissa kartassa. Vaikka kartta oli ensisijaisesti käytännöllinen työkalu, se ei todellakaan ollut vailla taiteellista arvoa.
Yksityiskohtaiset piirrokset ja hienostunut käsiala tekivät siitä sekä visuaalisesti miellyttävän että informatiivisen.
“Ruotsin, Tanskan ja Norjan kuningaskunnat” (1807)
Vuonna 1807 itävaltalainen kartografi Mollo Tranquillo julkaisi kartan, jonka nimi oli “Die Königreiche Schweden, Daenemarck und Norweegen”. Tämä kartta kuvaa Pohjoismaiden kuningaskuntia tuon ajan uusimpien tietojen ja matkakertomusten perusteella.
Kartasta löydät tuttuja paikkoja, kuten Birkala, Cajaneborg, Sackyla, sekä tietenkin, ikuisen kaupungin – ihan vain Rauman.
Itärajan taakse jäivät muun muassa nykyiset Loviisan, Valkealan sekä Lappeenrannan (Wilmanstrand) alueet.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on etä Königsberg (Nykyinen Kaliningrad on vielä Preussin hallussa, ja heidän itärajansa on hieman kaupungin koillispuolella.
Kartan merkitys ja konteksti
1800-luvun alussa Eurooppa oli myllerryksessä. Napoleonin sodat ja mullistukset vaikuttivat valtarakenteisiin ja maiden välisiin suhteisiin. Tämä näkyy myös Tranquillon kartassa, joka heijastaa ajanjakson poliittisia, kulttuurisia ja sotilaallisia jännitteitä. Napoleon oli juuri vaatinut Venäjän tukea jäljellä olevia vihollisiaan, Ruotsia ja Britanniaa vastaan.
Rajat Suomessa oli määritelty aiemmissa rauhansopimuksissa, kuten Uudenkaupungin rauhassa (1721) ja Värälän rauhassa (1790).
Kartan erityispiirteet
Kartalla on mittakaavoja, jotka esittävät venäläisiä virstoja, ranskalaisia lieueja sekä erilaisia merimailin ja maantien mittayksiköitä eri Pohjoismaissa.
Karttanörteille mielenkiintoinen yksityiskohta kartassa on Ferron 0-meridiaani, joka viittaa suomalaisille tuttuun Kanariansaarten pieneen El Hierro -saareen (historiallisesti kutsuttu Ferro). Tämä oli aikoinaan yksi ehdotetuista nollameridiaaneista ennen kuin Britti-imperialistien Greenwich valittiin kansainväliseksi standardiksi.
Karttaan sisältyy myös kuvaus Islannista, joka oli tuolloin osa Tanskan kuningaskuntaa.
“Kuvitettu kartta Eurooppalaisesta Venäjästä” (1903)
Vuoden 1903 kartassa “Illustrated map of European Russia”, Suomi on esitetty erittäin erilaisessa valossa kuin Orteliuksen 16. vuosisadan kartassa. Tässä vaiheessa historiaa Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa, ja se oli saanut suuriruhtinaskunnan aseman, joka takasi sille laajan itsehallinnon.
Kartasta löydät suomenhevosia sekä norpan, länsirannikolta.
KARTAN MERKITYS JA KONTEKSTI
Tämän ajanjakson kartat olivat merkittäviä paitsi tieteellisinä, myös uskonnollisina ja poliittisina dokumentteina. Suomen suuriruhtinaskunta oli merkittävä hallinnollinen yksikkö, jolla oli laaja itsehallinto. Kartassa Suomen, erityisesti Etelä ja Länsirannikojen voisivan kuvastuvan eräänlaisina sivistyneenä keitaina idän suuressa imperiumissa. Kun taas sisämaan selkeästi kuvattu tuotteliaisuus, kuten voimakas metsäteollisuus lähellä rantoja, korostaa suomalaisten, sekä Suomen sielun, kiittämätöntä uurastusta keisarikunnan eteen.
Suomen kartta 1918
Vuonna 1918 Suomi oli äärimmäisen myllerryksen ja muutoksen kourissa. Vain vuotta aikaisemmin maa oli julistanut itsenäisyytensä Venäjän keisarikunnasta, ja sitten se joutui kohtaamaan sisällisodan.
Joukkojen Liikkeet
“Suomen kartta 1918” (Lähde: Suomen Kuvalehti) havainnollistaa joukkojen liikkeitä Suomen sisällissodassa alussa.
Kartta tarjoaa selkeän ja informatiivisen näkemyksen konfliktin kulkuun.
Punaisten joukkojen pääalueet olivat etelässä, erityisesti Helsingin ja Tampereen alueilla, kun taas valkoisten joukkojen voimat keskittyivät Pohjanmaalle ja Pohjois-Suomeen.
Kevään 1918 edetessä valkoisten joukot etenivät kohti etelää, saavuttaen huhtikuussa voiton Tampereella, joka oli yksi sodan ratkaisevista taisteluista.
Ahvenanmaan valtaus
Kartan yksi erityisen mielenkiintoinen yksityiskohta on Ahvenanmaan valtaus. Ahvenanmaan saaristo on strategisesti tärkeä paikka Itämerellä, ja sen hallinta oli usein kiistanalainen kysymys naapurimaiden, erityisesti Ruotsin ja Venäjän, välillä.
Vuonna 1918, Suomen sisällissodan aikana ja sen jälkeen, Ahvenanmaalla oli pyrkimyksiä liittyä Ruotsiin. Ruotsi, joka oli huolissaan alueen venäläisistä joukoista ja Suomen sisäisistä levottomuuksista, lähetti joukkojaan valtaamaan Ahvenanmaan helmikuussa 1918. Tämä toimi oli osittain pyrkimys suojella saariston ruotsinkielistä väestöä ja estää Venäjän mahdollista etenemistä saaristoon.
Vaikka Ahvenanmaan valtaus tapahtui nopeasti ja ilman suurta vastarintaa, se loi jännitteitä Ruotsin ja nuoren Suomen tasavallan välille.
Lopulta, kansainvälisen painostuksen alla, Ruotsi vetäytyi saaristosta, ja Ahvenanmaasta tuli demilitarisoitu ja autonomiaa nauttiva osa Suomea pysyvästi.
KARTAN MERKITYS
Tämä kartta, isänmaalliselta Suomen Kuvalehdeltä, tarjoaa arvokkaan näkökulman Suomen historian rikkinäiseen ajanjaksoon. Aikaan, jolloin kahtiajakautuminen näytti ankeat hampaansa.
Se heijastaa paitsi sotilaallisia liikkeitä ja strategioita, myös kansakunnan sisäisiä ja ulkoisia haasteita, jotka määrittelivät Suomen suunnan vuosisadalla.
Suomen kartta 1928
Kartan merkitys ja konteksti
Tämä kartta, painettu Helsingissä Maanmittaushallituksen kivipainossa vuonna 1928, on tärkeä osa Suomen historiallista ja kulttuurista perintöä. Suomi oli ollut itsenäinen valtio vain vajaat 11 vuotta, ja maa oli käynyt läpi sekä itsenäistymisen että kansalaissodan.
Kartan estetiikka
Kivipainotekniikka, jota käytettiin tämän kartan valmistuksessa, mahdollisti yksityiskohtaisten ja tarkkojen kuvien tuottamisen. Tämä tekniikka oli aikanaan edistyksellinen, ja se antoi kartalle sen erityisen selkeän ja tarkan ulkoasun.
Kartan tarkkuus on merkittävää, vieläkin. Suosittelemme täysilaatuiseen karttaan hetkeksi sukeltamista.
Kartan typografia – eli tekstien fontit, koot ja asettelut – on valittu huolella. Tekstien selkeys ja lukukelpoisuus olivat keskeisiä kriteerejä, mutta typografian valinnoilla on voitu myös viestiä auktoriteettia ja vakautta, mikä sopi hyvin itsenäisen Suomen valtion haluamaan kuvaan itsestään.
Suomen kartta 1944
Moskovan välirauhassa menetetyt alueet punaisella merkattuna .
Muutokset kartalla:
- Karjalan kannas: Tämä historiallinen alue, joka oli osa Suomea, menetettiin Neuvostoliitolle. Merkittävin kaupunki alueella oli Viipuri (nykyinen Vyborg), joka oli Suomen toiseksi suurin kaupunki ennen sotaa.
- Petsamo: Vaikka tämä alue sijaitsi kaukana pohjoisessa, sen yhteys Jäämerelle sekä nikkelikaivokset olivat taloudellisesti merkittäviä. Vuonna 1944 alue luovutettiin Neuvostoliitolle.
- Salla ja Kuusamo: Suomen pohjoinen osa koki myös muutoksia. Osa Sallasta ja Kuusamosta luovutettiin Neuvostoliitolle.
- Hankoniemi: Vaikka tämä alue ei sijaitse itärajan tuntumassa, Suomi joutui vuokraamaan sen Neuvostoliitolle 30 vuodeksi. Se toimi neuvostoliittolaisena sotilastukikohtana.
Kartan merkitys
Nämä muutokset johtivat merkittäviin alueellisiin menetyksiin Suomen kartalla. Vaikka fyysiset rajat siirtyivät, monet suomalaiset pitivät näitä alueita sydämissään ja muistoissaan.
Tarkastellessasi Suomen karttaa näiltä vuosilta, on helppo havaita maamme muutokset, mutta on myös tärkeää ymmärtää syvemmät merkitykset, arvet ja tarinat, jotka liittyvät näihin rajoihin.
Suomen kartta 2023
Vuosi 2023 merkitsee uutta kansainvälistä lukua Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa historiassa. Tämän vuoden huhtikuussa, tarkalleen 4. päivä, Suomi teki historiallisen päätöksen liittyä Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO:on.
Geopoliittinen tilanne
Itärajan takana on Venäjä, joka on historiallisesti ollut yksi Suomen tärkeimmistä suhteista ja joka on usein reagoinut voimakkaasti NATO-laajentumiseen. Lännessä, Ruotsi on myös hakemassa NATO-jäsenyyttä, ikivanhat faktat kertovat yhä paljon Itämeren alueen turvallisuustilanteesta ja Euroopan laajemmasta geopoliittisesta ympäristöstä.
Uudet kartat
Vaikka Suomen fyysinen maisema ei muuttunut liittymällä NATO:on, maan sotilaallinen ja strateginen infrastruktuuri mukautuvat uuteen todellisuuteen. Tämä tarkoittaa mahdollisesti:
- Sotilastukikohtia: Yhteistyön lisääntyminen voi merkitä lisääntyneitä harjoituksia ja yhteisiä toimintoja Suomen maaperällä, mukaan lukien ulkomaiset joukkoja.
- Ilma- ja merivalvontaa: Suomen rannikon ja ilmatilan valvonta voivat tiivistyä, erityisesti Itämeren alueella, joka on strategisesti tärkeä koko liitolle.
- Tietoliikenne ja kyberinfrastruktuuria: NATO-jäsenyyden myötä Suomen tietoliikenneinfrastruktuurin ja kyberturvallisuuden odotetaan vahvistuvan yhteistyössä muiden jäsenmaiden kanssa.
Ruotsin rooli
Ruotsin mahdollinen NATO-jäsenyys on merkittävä tekijä Pohjoismaiden turvallisuuspolitiikassa. Kaksi maata ovat jo pitkään tehneet kahdenvälistä yhteistyötä puolustuksessa, ja Ruotsin liittyminen NATOon voisi lisätä synergiaa ja yhteistyötä entisestään.
Vuonna 2023 Suomen kartta heijastaa maata, joka on valinnut uuden polun turvallisuuspolitiikassaan, mutta joka säilyttää silti vahvat juurensa pohjoismaisessa yhteistyössä ja ystävyydessä. Suomen NATO-jäsenyys on merkittävä askel maan historiassa, mutta se on myös osa laajempaa kehitystä ja muutosta, joka vaikuttaa koko Eurooppaan ja transatlanttiseen suhteeseen.
TALLINNA TUNNELI
Eurooppalainen yhteys. Tunneli Helsingin ja Tallinnan välille on meille nykyajan olennaisin kansainvälinen infrastruktuuriprojekti. Se sitoisi torimme tiukemmin mantereeseen, sekä lisäisi huoltovarmuutta.
Tallinna-tunneli ei olisi vain Suomen ja Viron välinen projekti – se olisi myös merkittävä eurooppalainen yhteys. Tunnelin valmistuessa se mahdollistaisi sujuvamman ja nopeamman liikenteen Pohjoismaiden ja Baltian maiden, ja sitä kautta koko Keski- ja Itä-Euroopan välillä. Näin ollen tunneli olisi osa laajempaa eurooppalaista liikenneverkkoa ja sillä olisi potentiaalia parantaa koko alueen kilpailukykyä ja taloudellista yhteenkuuluvuutta.
Tunneli voisi myös symboloida Euroopan unionin yhtenäisyyttä ja kykyä toteuttaa suuria infrastruktuurihankkeita yhteisesti, ylittäen kansalliset rajat ja edistäen koko alueen hyvinvointia.
Tallinna-tunnelin toteutuessa se voisi toimia loogisena ja strategisena jatkumona muihin alueen infrastruktuurihankkeisiin.
Esimerkkinä tästä on Rail Baltica -hanke, joka on vuonna 2023 rakentamisvaiheessa. “Rail Baltica” on raideyhteys, joka yhdistää Baltian maat Puolan ja sitä kautta muun Euroopan rautatieverkkoon. Se on yksi Euroopan unionin sekä tietenkin Baltian tärkeimmistä liikenneinfrastruktuurihankkeista.
Tunneli voisi integroitua osaksi tätä laajempaa liikenneverkkoa, jolloin se parantaisi entisestään Pohjois-Euroopan yhteyttä Keski- ja Länsi-Eurooppaan.
Tallinna-tunnelin ja “Rail Baltica” -hankkeen yhdistäminen voisi tuottaa merkittäviä synergiaetuja. Esimerkiksi, logistiikkakeskusten ja muiden infrastruktuurien suunnittelussa voidaan ottaa huomioon molemmat hankkeet, jolloin resursseja voidaan käyttää tehokkaammin ja vältetään päällekkäistä työtä. Tämä voisi nopeuttaa hankkeiden toteutumista ja vähentää niiden ympäristövaikutuksia.
Erityisesti ruoan ja muiden kriittisten elintarvikkeiden kuljetus voisi muuttua luotettavammaksi ja vakaammaksi tunnelissa, vähentäen riippuvuutta merikuljetuksista, jotka voivat olla alttiita sääolosuhteille ja muille häiriöille.
Tunnelin tekemiseksi saatiin lisää vauhtia syksyllä 2023 kun tietoliikenne kaapelit ja kaasuputket vaurioituivat Suomenlahdella. Pysyvä yhteys Viroon on tärkeämpää kuin ikinä.
Suuret kiitokset suuresta osasta kartoista Kansalliskirjaston ylläpitämälle Doria.fi arkistolle! Kuvat kertovat oman näkökulmansa uniikkiin historiaamme, ja toivommekin löytävämme lisää mielenkiintoisia karttoja Suomesta.