Norjan historian kirjoista löytyy kiehtova kertomus Olavi Haraldinpojasta, nuoresta viikingistä, joka myöhemmin nousi kuninkaaksi. Olavi vakiinnutti kristinuskon aseman Norjassa ankarilla pakkokäännytyksillä.
Mutta harvemmin historian huomio kiinnittyy siihen, kuinka suomalaiset puolustivat maataan ja perheitään rohkeasti tätä Itämeren pelättävää merirosvoryhmää vastaan.
Viikinkien elämäntyyli oli epäkunnioitettavaa. He varastivat kaiken arvokkaan eläimistä työkaluihin. Miehet surmattiin ja naisille on tehty sanoinkuvaamattomia tekoja, suomalaisia usein myös kidnapattiin orjiksi.
Reilu viisi vuotta ennen Olavin kruunajaisia, hän johti toverinsa ryöstöretkelle. Aluksi suunnattiin esimerkiksi Viron Saarenmaalle. Tehtyään tuhoja ympäri Itämerta, Olavi suuntasi pohjoiseen.
Etelä-Suomen rantoja kutsuttiin nimellä “Balagaardssidan“, eli roviorannikko. Rannikkomme oli usein ryöstöretkien kohteena ja missä usein nähtiin poltettujen kylien tuhoa. Paikalliset tunsivat viikinkien julmuuden.
Kuitenkin, kun Olavi ja hänen joukkonsa matkasivat hieman syvemmälle Suomeen, nykyisen Uudenmaan alueelle, he kohtasivat odottamattoman vastustuksen.
Kuvittele hetki: metsän reunassa seisoi hylättyjä, tyhjiä taloja. Joka puolella hiljaisuus. Mutta se oli petollista.
Metsän sydämessä suomalaiset olivat kokoontuneet ja suunnitelleet mestarillisen väijytyksen.
Kun Olavi ja hänen miehensä suuntasivat takaisin laivoilleen, metsä heräsi eloon.
Suomalaiset, isänmaansa puolustajat, hyökkäsivät viikinkejä vastaan yllättäen ja tehokkaasti.
Tämä opetti yhden historiamme arvokkaimmista opetuksista muulle maailmalle: Älä ikinä aliarvioi suomalaista.
Olavin legenda kertoo, kuinka hän selviytyi myrskyisistä vesistä ja suomalaisten takaa-ajosta, mutta se kertoo myös siitä, kuinka pieni ryhmä suomalaisia, yhdessä toimiessaan, kykenee puolustamaan kotiaan mitä vain vihollista vastaan.
“Herdalerin taistelun” todellinen sijainti on epäselvä, mutta sen viesti on selvä. Se on tarina rohkeudesta, yhtenäisyydestä ja siitä, kuinka suomalaisten sisukkuus ja yhteistyö tekivät mahtavasta viikinkijohtajasta haavoittuvaisen.
Tänä päivänä, kun kävelemme rannikoillamme ja ihailemme sen kauneutta, voimme hetken pysähtyä ja muistaa ne rohkeat suomalaiset, jotka seisoivat yhdessä puolustaakseen maataan ja perheitään. Heidän rohkeutensa ja uhrauksensa ovat osa meidän perintöämme, jota meidän tulee vaalia ja kunnioittaa.
Olavi julistettiin myöhemmin pyhimykseksi, ja hänet on opittu tuntemaan nimellä Olavi Pyhä. Hieman ristiriitaisesti, kaunis Olavinlinna on nimetty kyseisen ryöstelevän viikingin mukaan. Sillä Pyhää Olavia pidetään erityisesti ritareiden suojelupyhimyksenä.
Viikingit ja Suomi
Viikinkiaikana Suomessa nähtiin konfliktien lisäksi kaupankäyntiä viikinkien kanssa. Suomessa on monia viikinkien jättämiä arkeologisia jälkiä, kuten Rosalan viikinkikeskus ja Halikonlahden viikinkisatama. Viikingit tekivät useita ryöstöretkiä Suomeen. Esimerkiksi Olavi Pyhän retki etelärannikolle päättyi veriseen Herdalerin taisteluun. Riimukivissä on mainintoja viikingeistä, jotka saivat surmansa Suomessa.
Vaikka suomalaiset ja viikingit tekivät yhteistyötä tietyissä tilanteissa, konflikteja oli useita. Suomalaisia on mahdollisesti liittynyt viikinkiretkille, mutta suurista suomalaisten ryöstöretkistä ulkomaille ei ole todisteita.
Skandinavian populaatiossa on uralilaisia geenejä, jotka ovat peräisin suomalaisten ja saamelaisten sekoittumisesta skandinaavien kanssa. Vaikka viikinkien läsnäolo Suomessa oli voimakasta, he eivät perustaneet pysyvää asutusta esimerkiksi etelärannikolle. Sen sijaan he valitsivat kaupankäynnin, koska Suomessa ei ollut riittävästi luonnonrikkauksia perustelemaan valloitusta. Tämä ei kuitenkaan estänyt viikinkejä ryöstelemästä ja ottamasta orjia Suomesta.